Aijon tässä blogissani kirjoitella ihan omasta elämästäni, sekä asioista jotka elämäni värittävät eli tekevät siitä elämisen arvoisen.
Tällä hetkellä suurinosa ajatuksistani ajautuu muuttoon, olen muuttamassa kämppiksestä erilleen. Asutiin hänen kanssaan aika tarkallaan vuosi, sitä ennen asuin yli kolme vuotta ihan yksin, jep ole muuttanut 16-vuotiaana kotoa pois. Kotoisin olen aika pienestä paikasta ja kun peruskoulun jälkeen halusin ammattikouluun maalarilinjalle oli muutettava. Enkä ole sitä katunut, en tuota ammattia enkä nuorena vanhempien luota pois muuttamista.
Olen muuttamassa poikaystäväni kanssa avoliittoon. Onhan tuo kyllä täällä meidän ilona majaillut koko seurustelun ajan ja tunnettukkin ollaan vuosia, että tuskin mitään suuria yllätyksiä on luvassa. Päiviämme ilostuttamssa on mun mini-pantteri, pieni musta kissa nimeltään Jasmin. Hän täyttää kesällä 2-vuotta ja on ihan meidän prinsessa ja silmäterä.
Muuton suhteen kaikki asiat alkaa olla valmiina, pakkailua on vähän vielä, tähän nykyiseen taloyhtiöön pitää muutosta ilmoittaa sekä vakuutusytiössä käydä mutta muutoin kaikki on oikeinkin kunnossa. Muutoavuksi saadaan mun isä ja miehekkeeni isä sitten mahdollisuuksien mukaan myös.
Voisin tässä ensimäisessä merkinnässä kertoa itsestäni vähän jotain. Elikä, ammatiltani olen maalari niinkuin sanoinkin (joo, tällä hetkellä työtön sellainen -.-). Iältäni olen viikon päästä 21, tosiaan, ei olekkaan kun kolmas vuosi peräkkäin kun synttäripäivän viettää muuttolaatikoiden keskellä, lupaan ja vannon etten ole pariin vuoteen ainakaan muuttamassa, ihan oikeesti, vihaan sitä!
Harrastuksiini lukeutuu vain kissan kanssa leikkiminen, sekä satunaisesti innostuksen mukaan käsityöt.
Luonteeltani olen tälläinen, varmaan aika tyypillinen kaksonen ;) Hieman ailahtelevainen toisinaan, mutta pääsiasassa olen melko rauhallinen. Yleensä jaksan olla olematta pessimistinen vaikka elämässä olenkin joskus aika pahasti kuonooni saanut, ne asiat mua on kasvattaneet ja paljon. Niistä ehkä kerron joskus myöhemmin.
Rakastan kevättä ja kesää, aurinkoa ja merta!
Aika herkkä olen, en aina halua katsoa tai lukea uutisia kun tuntuu niin hirveältä ne kaikki pahat asiat mitä maailmassa tapahtuu. Toisinaan pelkästään salkkareiden juonenkäänteet saavat mut parkumaan joko ilosta tai surusta. Puhumattakaan näistä suuremmista jutuista kuten leijonien eilisestä mm-kullasta taikka hyvän ystävän lapsen syntymästä.
Niin, mulla on varmasti 15-vuotiaasta asti ollut krooninen vauvakuume. Sen johdosta tuo mieheni toisianaan on ihan hätää kärsimässä :D Olen kyllä luvannut koettaa hillitä mieleni vielä vuodeksi pariksi ;) Eikä tässä mikään kiire olekkaan vielä.
Toivon tämän viikon menevän vauhdilla sekä kesän alkavan kunnolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti