27.12.2011

Nyt voi jo tulla laittamaan kuvia joululahjaksi neulomistani jutuista kun lahjottavat ovat omansa saaneet ja avanneet.


Näitä pinkkejä pipoja tein kaksin kappalein, toinen sisarelleni ja toinen serkulle. Kumpikin tykkäsi kovin, tästä tiedosta tekijälle tuli tooooosi hyvä mieli ja leveä hymy ilmestyi kasvoille.
Pipon ohjetta en ole mistään ottanut, loin muistaakseni hieman alle 80 silmukkaa viitosen pyöröpuikolle ja neuloin 2o2n-neuletta sen verran mikä silmissäni näytti hyvältä. Jatkoin sileää neuletta kunnes pipo oli tarpeeksi suuri, siirsin silmukat sukkapuikoille, kaventelin 2krs jokatoisen silmukan ja lopuista vedin langan läpi ja kiristin. Lopusta langasta tuli tupsu.
Lankana on novita softy jota meni koko kerä

Avomieheni joululahjapaketissa oli tälläiset tummansävyiset  seiskaveikasta tehdyt villauskat.

Vanhempani ja avomiehen vanhemmat saivat  kukin parin huopasesta tehtyjä lapasia. Varressa 1o1n-neuletta joistain 7-veljksen jämistä. Silmukoita naisten tumpuissa taitaa olla 11 ja miesten 12 jollen nyt kauheasti muista väärin.

Äiti sai lisäksi nämä palatossut jotka tällä aivokapasitettillä olivat aika vaikeat koottavat *punastuu*. Kovassa käytössä ovat olleet joten mieluiset nekin ilmeisesti.
Ohje näihin löytyy
: Palatossujen ohje
Joulu sujui hyvin, olimme mun kotikotona aattona ja joulupäivänä piipahdimme J:n kotona syömässä.
Olin ilmeisesti ollut todella kiltti, sillä joulupukki toi jos jonkinmoista tavaraa. Kaikki oli mieluista ja hämmensi miten mua oikein ovat muut muistaneet <3
Joulunviettossa mukana oli paljon naurua&hyvää mieltä.
Vuodenvaihde ja tämä joulun ja uudenvuoden väli vietetään myös täällä vanhempieni luona.

16.12.2011

!!!

Valintatieto:
Hyväksytty koulutukseen

Elikkäs 9.1.2012 maalarin jatkokoulutukseen joka kestää huhtikuulle.
:)

15.12.2011

Joulu jo tulla jollottaa...

Aika rientää hirveää vauhtia, nyt jo on joulu ihan ovella! Ei kyllä tunnu ja näytä siltä kun katsoo ikkunasta ulos, ei tietoakaan lumesta. Maa on märkä, kaikki on ihan harmaata ja mittari näyttää muutamaa plusastetta :( Pahasti näyttä siltä ettei saada tänä vuonna valkeaa joulua.
Pipareita ja torttuja on leivottu , lahjat ostettu ja kortit lähetty joten valmistelut kyllä ovat mallillaan. Ensiviikon alkupäässä sitten siivousta ja vähän lisää leipomuksi. Kummitädille ja kummisedälle&vaimolleen ainakin jotain lahjaleipomuksia, kun vaan ensiksi keksisi mitä heille sitten oikein leipoisi.

Tänään tuli lähdettyä liikkeelle heti aamulla, ensin työkkäriin haastatteluun yhtä koulutusta varten(oi toivottavasti pääsisin vaikka epätodennäköistä se pääseminen on kun hakijoita on taatusit paljon).Tuon jälkeen suunnistin Yliopistonkadulla sijaitsevaan veripalvelun toimipisteeseen verenluovutkseen!  Tietoja verenluovuttamisesta, veritilanteesta ,testi sopiiko verenluvuttajaksi ja muuta löytyy : http://www.veripalvelu.fi/

Omakohtaisten kokemusten perusteella suosittelen käymään. Itselleni ainakaan tuosta ei ole ollut haittaa, ei ole tullut huono olo tai muuta. Odottamaan ei yleensä joudu juurikaan ja henkilökunta on mukavaa. Itselleni noista käynneistä jää aina hyvä mieli kun voi olla avuksi.

Käsitöitä on valmistunut, mutta ovat joululahjoiksi joten ei niistä vielä sen enempää.
Muutama aikaisemmin syksyllä tekemäni juttu'
Villasukat itselleni 7-veljeksestä. Epäämääräiset pallerot ovat sydämiä :F


Patalappu jämälangoista. 



Loppuun vielä muutama kuva mini-pantterista <3 






1.11.2011

Sateenkaaren värejä!

Opin tänään viinirypäleen olevan hedelmä, ei marja!
Ei mennyt siis tämäkään päivä hukkaan kun opin jotain uutta :)

  ♥ 

 Tuli viimeviikolla sisareni pyynnöstä tehtyä hänelle polvivillasukat. 

 

Lankana 7veljeksen raita, väri 822. Näyttää livenä aika herkullisilta noi värit!
Ohje on ihan omaa sävellystä. Ei suoraan mistään otettu siis, vaikka samanlaisia ohjeita taatusti löytyykin.
Aloituksessa 57 silmukkaa , 2o1n -neuletta 33 kerrosta jonka jälkeen sileää neuletta 44 kerrosta ennen kavennuksia.
Kavennukset joka 8. kerros ensimäisellä sekä viimeisellä puikolla, eli 2 silmukkaa joka kavennukskerroksella.
Viimeisen kavennuskerroksen jälkeen 8 kerrosta sileää.
2o2n-neuletta 8 kerrosta nilkankohtaan.
Kantalappuun  ensimäisen sekä viimeisen puikon silmukat, tehdään 20 kerrosta. Lapun reunoista poimin 12 silmukkaa kummaltakin puolelta.
Kiilakavennukset jokatoisella kerroksella, yhteensä viisi kerrosta.
Jalkaterän pituus ennen kärkikavennuksia 45 kerrosta(n, koko 38).
Kahden ensimäisen kärkikavennuskerroksen väliin yksi välikerros.
Päätin silmukat kun jäljellä oli 4silmukkaa.

   

"...kukaan ei oo edes puoltakaan
Siitä, mitä susta saan
Aina, kun mua kosketat." 


Katri Ylander Valehdellaan 

     

21.10.2011

Yksi asia mitä en kestä on epärehellisyys.Ihmisiä pitäisi mielestäni kohdella sillä tavalla miten itse haluaisi tulla kohdelluksi
 Tulin eräältä taholta huijatuksi. Töihin liittyvä asia. 
Mietin muutaman päivän mitä teen, en voinut nukkua juurikaan koska ahdisti ja stressasi. Pääsin kuitenkin ratkaisuun joka ei ollut ehkä se helpoin, mutta mulle itselleni oikeudenmukaisin.

Tämän kaiken jälkeen tuntuu hyvältä voida hengittää kunnolla. 
Valvoa ja antaa ajatuksen lentää.

Minut tekee aivan äärettömän onnelliseksi nukkuvat mies ja kissa, perheeni <3

Joululahjaneulomuksia on valmistunut jo muutamat, hitaasti ehkä mutta varmasti. Kuvamateriaalia niistä tulee vasta joulun jälkeen, jotteivat lahjottavat pääse vahingossakaan näkemään niitä.

2.10.2011

Vuosipäivä

Eilen meillä tuli vuosi yhteistä taivalta täyteen. Monen monta samanlaista on toivottavasti edessäpäin!
Tämä parisuhde on paras päätös minulta ehkä ikinä! J on se joka tekee musta kokonaisen, jonka seurassa voin olla oma itseni. Tiedän ja tunnen tulevani rakastetuksi omana itsenäni.
Olen äärettömän onnellinen kun saan iltaisin nukahtaa hänen viereensä ja aamuisin herätä siitä. 





Aurinko, sinä sanoit kun katselimme kuuta.
Sinä vannoit pitäneesi
tähtiä kämmenellä,
että kissat
olivat suudelleet lintuja,
kielot kukkineet pakkasessa.
Kun me olemme rakastelleet
sinä olet aina
sillä tavalla
oikeassa ja väärässä
etten muuta voi kun rakastaa sinua.


 -Tommy Tabermann-

Elämän ylin onni on varmuus siitä,
että sinua rakastetaan sinun itsesi takia
- tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta.


-Victor Hugo- 

 
Rakkaus on niin suuri,
että siihen mahtuu kaksi maailmaa.
Rakkaus on niin pieni,
että se on kevyt kantaa sydämessään.








29.8.2011

"Maanantai ei ollut taaskaan kaikkein armeliain..."

  Tyypillinen maanantai siis takanapäin. Juuri sellainen päivä jona ihan kaikki menee pieleen. 
Leivät joista piti tehdä eväät töihin oli homeessa vaikka päiväystä oli jäljellä.
Satoi vettä koko päivän, sateenvarjo nyt tietenkin unohtui kotiin.
Ukkosti, ukkonen on yksi suurimmista peloistani.
Odotin pomoa koko työpäivän, tuli juuri kun olin lähdössä iltapäivällä ja tietenkin lähtö viivästyi sen takia.

Näin tänään sentään sateenkaaren! Ja salkkarit alkoivat ;)

Syksy on ahdistava, en pidä ollenkaan. Pimeää märkää, mahdottoman pitkä aika kesään. Syksy kuitenkin saa neulomisvimman aikaan.
Kummisedällä on syntymäpäivä syyskuun ensimäinen, juhlat ovat lauantaina. Nämä lähtevät lämmittämään hänen jalkojaan  









Novita 7-veljestä lankoja käytetty, kuviollinen Polkkaa.
















Puikoilla on tällä hetkellä ensimäinen joululahja tekeillä :o Kerrankin ajoissa!


29.7.2011

:)

Tästä taitaa tulla hyvä päivä. Aamu ainakin alkanut hyvin, heräsin seitsämältä aivan omia aikojani. Uni ei enää tullut joten hipsin keittämään kahvia jonka jälkeen tassuttelin yli puoli tuntia ulkona. Vielä ei ollut niin kuuma, ihmisiä ei näkynyt paljon. Kuului lintujen laulua. Kävelyn jälkeen kylmän suihkun kautta aamupalaa. Nyt on pyykinpesukone pyörimässä. Jahka tuo kultaseni tuosta herää voisin sille laittaa aamupalaa myös, hänet voisi pistää tiskaamaan ja itse alkaa driftata imurilla. Eihän näin alkanut päivä voi jatkua huonona, eihän?

20.7.2011

Nams!

Tämä teki tänään ensimäistä kertaa elämässään aivan itse hilloa, mansikkahilloa. Älyttömän helppoa, olen jotenkin pienessä mielessäni aina pitänyt sitä työläänä. Kuinka väärässä olenkaan ollut! Ei voi itsetehdystä ja kaupan tuotteista puhua ees samana päivänä.
Suosittelen muitakin kokeileen! Ihan on hillosokeripussin kyljestä otettu ohje, löytyy myös netistä.

4.7.2011

ONNEA JASMIN 2 VUOTTA!



Pieni silmäteräni täyttää tänään kokonaista kaksi vuotta :,) niin se aika vaan menee.

17.6.2011

Muumit ♥


Muumit ovat ehdottomoasti yksiä omia suosikkejani, seuraavaksi joitain heidän parhaimpia sutkautuksia/mietelauseita sekä kirjoista että tv-sarjasta. Nauttikaa!

"Minä olen niin pieni, ettei minulle voi koskaan käydä mitään"
-Myy


 "Näytökseen tarvitaan muutakin kuin leijonan takapää. Kokonainen LEIJONA!"
-Muumipappa 

 "Niin, onhan meressä toisaalta aika paljon vettä."
-Muumipappa

"Kukaan ei saa minua tänään kiinni. Minä viuhun kuin myrskytuuli!" 
 -Myy

  
 Muumipappa:" Minä vien sinut minne ikinä maailmassa tahdot. Ihan minne vain."
Muumimamma:" En kaipaa kauas."
Muumipappa: "...Mennäänkö nukkumaan?"

Muumipeikko:"Ei ei ei! Ei punaista taivaaseen!"

Myy: "Minusta se on kaunis väri" 

"Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet"
-Muumipappa




Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan.
 - Myy

 
" Ei voi olla koskaan täysin vapaa, jos ihailee liikaa jotakuta"

- Nuuskamuikkunen


Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
 -Muumipappa


"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?"
 
- Myy

"Kultaseni, olet aasi" 
-Muumimamma



"Jos minä löytäisin jostain tarpeeksi pienen poikaystävän olisin minäkin kevytmielinen." 
-Myy


 "Hän on vetelä ja siirappimainen  ja lapsellinen! Miten Muumipeikko saattoi rakastua Niiskuneitiin, kun minäkin olen olemassa!"
 - Myy Niiskuneidistä 


 "Ylös senkin rasvakala, kello on jo yli kaksitoista." 
- Myy muumipeikolle (tai nipsulle?)

"Typerä nainen.Ei siivoaminen mitään auta." 
 -Piismirotta  Viljonkalle




Oma suosikkini tällä hetkellä on tämä:  


"On niitä, jotka jäävät, ja toisia, jotka lähtevät, niin on ollut aina.
Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."


 ''Se teitä varten oli vain
ja koko matkan rinnakkain
näin kuljettiin ja pelättiin
ja sitten naurettiin.''

vei retki hetkeen jänninpään
ei käynyt pahoin kellekkään
vaik'huimaan syöksyi maata päin tuo tähti yllättäin
sen pyrstö tulta löi ja laineet melkein söi
Voi vielä paljon uskaltaa
Voi omat tunteet paljastaa
se polku kauas johtakoon
myös rotkon vuoren onkaloon
voi vielä paljon uskaltaa
voi muumilaaksoon piipahtaa
kun aaltokuohu hampaillaan
taas rannan hiekkaa nakertaa

Nyt myrsky on kuin unta vaan
taas värit hohtaa ennallaan
ja laakson metsä huminoi
ja aamu nauru soi
ja kaikki äänen toi
Jo taivas sineen pukeutuu
ja meren silkkiin kuvastuu
pian valoon nostaa ruohopää
ja rapu ryömimään
ja huuto lokkien soi riemuinen

voi vielä paljon uskaltaa
voi muumilaaksoon piipahtaa
kun aaltokuohu hampaillaan
taas rannanhiekkaa nakertaa
voi vielä paljon uskaltaa
voi muumilaaksoon piipahtaa
kun aaltokuohu hampaillaan
taas rannan hiekkaa nakertaa."


31.5.2011

31.5.11

Asuttiin kämppiksen kanssa vuosi yhdessä, sitä ennen asuin 4 vuotta omillani. Mennyttä vuotta en kadu millään tavalla enkä missään asiassa, en etenkään tuon asumisjärjestelyn kannalta. Yksi elämää värittävä kokemus se :)Siinä elämän vaiheessa se oli hyvä ratkaisu, en tiennyt mitä haluaisin, missä tai kenen kanssa. Kai mulla painoi menneisyys niskassa paljon enemmän mitä kellekkään (edes itselleni) myönsin. Viime kesänä vietin aikaa useammankin miehen(miehillä kyllä yleensä on selkärankaa enemmän sekä ikää että kai nuo poikia olivat ;)) kanssa, tapasin kavereita ja elin ajattelematta mitään. Itsetuhoisuus sekä alkoholi olivat aika suuressa osassa vielä silloin.Kämppiksen kanssa tuli juotua pullo jos toinenkin viiniä sekä parannettua maailmaa, eiköhän noita päiviä (iltoja sekä aamuksi muuttuvia öitä) tule tulevaisuudessakin olemaan monia. Muita hyviä puolia yhteisasumisessa seuran lisäksi oli kulujen pienentyminen, oli mahdollista asua kohtuullisen isossa asunnossa.Kissoilla oli seuraa toisistaan. Sen voisin sanoa niille jotka kimppakämppää miettivät, sen kaikista parhaimman kaverin kanssa ei kannata yhdessä asua koska silloin tulee pettymyksiä. Me toki olimme hyviä kavereita, mitä mielellään pitääkin olla, toisen tunsi hyvin muttei kuitenkaan ollut mikään ylivoimaisesti se kaikista paras tyyppi. Usein nimittäin tietyt piirteet, asiat toisessa alkaa ärsyttää, saattaa tulla riitoja jotka pahimmassa tapauksessa johtavat lopulliseen välirikkoon. Muistaakseni me emme riidelleet kertaakaan, ainakaan mitenkään kovin vakavasti, sanomista joistain jutuista taisi tulla mutta se nyt on ihan normaalia. Jos suoraan olisi vanhempien luota muuttanut toisen ihmisen kanssa yhteen olisi sopeutuminen varmasti ollut ihan erilaista, minäkin kun olin monta vuotta saanut itse päättää kaiken ja tottunut siihen että koti on palatessa samassa kunnossa kuin lähtiessä. Muutoinkin meillä ehkä suurin ero oli siisteyskäsityksessä, tai sitten mä vaan olen joku siisteysaddikti :D
Todellakin kuitenkin muistelen kaikkea hyvällä. Jos elämäntilanne olisi sama kuin vuosi sitten, jollen olisi löytänyt tuota miestä
(tai hän minua) , olisin varmasti voinut noin asua kauemminkin. Olkoonkin että nykyinen avomieheni asui käytännössä katsoen syyskuun puolivälistä aina tähän päivään asti meidän kanssamme. Toisaalta olen kyllä tyytyväinen kun tuo vaihe elämää on takana nyt.

26.5.2011

Muutettu on!

Alkaapi olla uusikoti melkein järjestyksessä jo :) Ihme kyllä mitään ei hajonnut ! Ainoastaan hyllystä yksi pieni (ja oleellinen!) osa on kadonnut, ehkäpä jostain löytyisi samanlainen hyllynkannake niin saisi siihen tulevat tavarat paikoilleen sitten myös.
Ihanaa kyllä miettiä kuinka tämä on vain meidän kahden :) Harmittaa ettei ole varaa sisustaa niinkuin tykkäisi vaan lähinnä on sellaiset huonekalut yms. pidettävä mitä on:/ noh, pikkuhiljaa sitten.
Ensimäisenä yönä jo nukuin todella sikeästi, mikä on harvinaista kun kuitenkin vielä vieras paikka.
Huomenna tarkoitus mennä ikeaan ja ehkä jonnekkin muualla katselemaan josko puuttuvia juttuja löytyisi.
Entinen asunto pitää jossain välissä mennä siivoamaan, sitten voikin ihan täysillä keskittyä uudenlaiseen elämään.

18.5.2011

Jasmin

3kk ensimäisenä päivänä luonani

Ensimäisinä päivinä "tädin" sylissä
Jasminsyntynyt 4.7.2009
Orpopentu jonka tutun kissa löysi metsästä ja kasvatti omana pentunaan omien pentujensa joukossa.
Rakastuin ensisilmäyksellä tähän pieneen mustaan arkaan kissaan, josta iän ja luottamuksen kasvamisen myötä on kasvanut ihana pikkuprinsessa, joka meidän elämäämme täällä ilostuttaa.
Neidin lempiruokaa ovat broilerinsuikaleet sekä kermaviili, muut maitotuotteet sekä muu liha maistuvat myös mainiosti. Purkkiruokakin kelpaa, vitamiinien yms. tärkeiden asioiden takia niitäkin on välillä syötävä. Jassu tykkää loikoilla auringossa, ulkoilla valjaissa sekä jahdata laser-valopistettä. Hän osaa kiertää ihmiset tassunsa ympärille (sekä sen alle) helposti. 
1,5v

16.5.2011

16.05.2011

Aijon tässä blogissani kirjoitella ihan omasta elämästäni, sekä asioista jotka elämäni värittävät eli tekevät siitä elämisen arvoisen.

Tällä hetkellä suurinosa ajatuksistani ajautuu muuttoon, olen muuttamassa kämppiksestä erilleen. Asutiin hänen kanssaan aika  tarkallaan vuosi, sitä ennen asuin yli kolme vuotta ihan yksin, jep ole muuttanut 16-vuotiaana kotoa pois. Kotoisin olen aika pienestä paikasta ja kun peruskoulun jälkeen halusin ammattikouluun maalarilinjalle oli muutettava. Enkä ole sitä katunut, en tuota ammattia enkä nuorena vanhempien luota pois muuttamista.
Olen muuttamassa poikaystäväni kanssa avoliittoon. Onhan tuo kyllä täällä meidän ilona majaillut koko seurustelun ajan ja tunnettukkin ollaan vuosia, että tuskin mitään suuria yllätyksiä on luvassa. Päiviämme ilostuttamssa on mun mini-pantteri, pieni musta kissa nimeltään Jasmin. Hän täyttää kesällä 2-vuotta ja on ihan meidän prinsessa ja silmäterä.
Muuton suhteen kaikki asiat alkaa olla valmiina, pakkailua on vähän vielä, tähän nykyiseen taloyhtiöön pitää muutosta ilmoittaa sekä vakuutusytiössä käydä mutta muutoin kaikki on oikeinkin kunnossa. Muutoavuksi saadaan mun isä ja miehekkeeni isä sitten mahdollisuuksien mukaan myös.

Voisin tässä ensimäisessä merkinnässä kertoa itsestäni vähän jotain. Elikä, ammatiltani olen maalari niinkuin sanoinkin (joo, tällä hetkellä työtön sellainen -.-). Iältäni olen viikon päästä 21, tosiaan, ei olekkaan kun kolmas vuosi peräkkäin kun synttäripäivän viettää muuttolaatikoiden keskellä, lupaan ja vannon etten ole pariin vuoteen ainakaan muuttamassa, ihan oikeesti, vihaan sitä!
Harrastuksiini lukeutuu vain kissan kanssa leikkiminen, sekä satunaisesti innostuksen mukaan käsityöt.
Luonteeltani olen tälläinen, varmaan aika tyypillinen kaksonen ;) Hieman ailahtelevainen toisinaan, mutta pääsiasassa olen melko rauhallinen. Yleensä jaksan olla olematta pessimistinen vaikka elämässä olenkin joskus aika pahasti kuonooni saanut, ne asiat mua on kasvattaneet ja paljon. Niistä ehkä kerron joskus myöhemmin.
Rakastan kevättä ja kesää, aurinkoa ja merta!
Aika herkkä olen, en aina halua katsoa tai lukea uutisia kun tuntuu niin hirveältä ne kaikki pahat asiat mitä maailmassa tapahtuu. Toisinaan pelkästään salkkareiden juonenkäänteet saavat mut parkumaan joko ilosta tai surusta. Puhumattakaan näistä suuremmista jutuista kuten leijonien eilisestä mm-kullasta taikka hyvän ystävän lapsen syntymästä.
Niin, mulla on varmasti 15-vuotiaasta asti ollut krooninen vauvakuume. Sen johdosta tuo mieheni toisianaan on ihan hätää kärsimässä :D Olen kyllä luvannut koettaa hillitä mieleni vielä vuodeksi pariksi ;) Eikä tässä mikään kiire olekkaan vielä.


Toivon tämän viikon menevän vauhdilla sekä kesän alkavan kunnolla!